Ruokasienten kasvatus kotioloissa on harrastuksena lisääntynyt huomattavasti viime aikoina. Päätin itsekin kokeilla tätä mielenkiintoista harrastusta. Tässä esittelen järjestelmääni, johon kuuluu akvaario ja ultraääni-ilmankostutin.

Sienet tarvitsevat kostean ympäristön. Aloittelijoille suositellaan perliittiä kosteuden ylläpitämiseksi, mutta kotikaupungissani sen saatavuus oli huono, ts. sitä ei löytynyt. Sen sijaan löysin Burgin hienon ultraääni-ilmankostuttimen.

Mallissa on portaaton ilmankosteuden säätö sekä "hygrostaatti", joka pysäyttää ilmankostuttimen huoneilman ollessa riittävän kosteaa. Laite ottaa tuloilman alla olevasta ritilästä, johon on hyvä lisätä ottoilman suodatin. Laitoin siihen imurin pölypusseissa käytettävän mikrosuodattimen.

Mallissa on pyöreä kosteutetun poistoilman aukko, joka sopii hyvin imurinletkun liittämiseksi ilmankostuttimeen. Letkun liitinkappale on kiinnitetty ilmankostuttimeen silikonilla. Erillinen liitinkappale mahdollistaa letkun irroittamisen tarvittaessa. Letku kiinnitetään liitinkappaleeseen kiertämällä.

Tässä varsinainen terraario. Imurinletkun toinen pää on kiinnitetty jälleen liitinkappaleeseen. Terraarion päällä on pleksilasi, johon on tehty reikä ja kiinnitetty imurinletkun liitinkappale. Terraarion yläreunaa kiertää tiivistenauha, joka pitää tilan varsin tiiviinä. Ilmankostutin puhaltaa uutta ilmaa terraarioon melko voimakkaasti, joten olen jättänyt pienen aukon tiivisteeseen, jotta ilma pääsisi kiertämään tehokkaammin. Pleksilasi näyttää tästä, ja pleksin reunoilla kiertävästä pokkauksesta huolimatta taipumaan hiukan, joten käännän pleksikannen silloin tällöin.

Ultraääni-ilmankostutin on varsin veikeä laite, joka pukkaa terraarion hetkessä täyteen kosteaa näkyvää höyryä.

Ilmankostutin on niin tehokas, että sen toimintaa täytyy rajoittaa muutamaan minuuttiin kerralla kolmen tunnin välein.

Tässä sienet nauttivat kosteasta "aamu-usvasta".

Tässä sisäkuva terraariosta. Kuvassa olevat sienet ovat erinomaisia ruokasieniä ja käyvät hyvin esim. herkkusienten korvikkeeksi, maku on hyvin samankaltainen. Pohjalla näkyvä "hyytelö" on vain tiivistynyttä kosteutta.Terraarion pohja on hyvä kuivata pari kertaa viikossa. Kuvassa on ensimmäiset sienikakkuni kyseisessä terraariossa, mutta mielestäni ne näyttävät voivan melko hyvin (?).

Tässä toinen kuva sienistä. Olen asettanut kakut ruukunalusille, joiden pohjalle (sekä sienikakkujen päälle) olen lisännyt kosteaa vermikuliittia. Kuvan oikeassa ylänurkassa oleva kakku on tuoreempi, eikä näin ollen ole vielä kerinnyt muodostamaan sieniä.

Vielä yksi kuva. Kakussa näkyy lievää sinertymistä, mikä on merkki kuivuudesta tai kakkujen hipelöinnistä. Tässä tapauksessa kyse on ilmeisesti kakkujen kuivumisesta, mitä oli havaittavissa kaikissa kakuissani. Selvitän asiaa. Suosittelen myös kakkujen "dunkkausta" paremman sadon saamiseksi. Lämpötila terraariossa on n. 24-25°C.

Ruokasienten kasvattaminen on siis todellakin mielenkiintoinen ja varsin vähän ajallista tai rahallista panostusta vaativa harrastus. Näin lopuksi teen laskelman ylläkuvatun järjestelmän toteuttamiseksi. Tavarat ovat peräisin kirppikseltä, kumiliikkeestä, marketista ja maatalousliikkeestä (vermikuliitti).

Tämän lisäksi tulee huoltokustannuksina puhdas vesi ilmankostuttimeen parin viikon välein (2.6e), sekä harrastuksen alussa kertaostoksena vermikuliitti (100l 26e). Akkuveden käyttöä ultraääni-ilmankostuttimissa ei voi liiaksi korostaa kalkkijäämien muodostumisen estämiseksi.

Terraarion rakentaminen on siis rahallisesti verraten pieni kertasijoitus ja mikä parasta, järjestelmän suunnittelu ja rakentaminen on hyvin antoisaa ja mielenkiintoista. Edut, jotka automaattinen terraario tarjoaa käsin suoritettavaan ilmanvaihtoon ja kosteuttamiseen nähden ovat merkittäviä. Myöskään jatkuvaa läsnäoloa ei tarvita lukuunottamatta sienten poimimista.

Paras lähde ilmankostuttimien ja akvaarioiden metsästämiseen ovat varmastikin kirpputorit. Kirpputoreilta löytää myös ruokasienten kasvattamisessa hyväksi havaittuja painekattiloita.